 |
 |
Jylhät erämaat ja pohjolan magiikka ovat aina tuntuneet kiehtovilta ja olenkin viime viikkoina inspiroitunut valtavasti kaikesta Lappiin liittyvästä. Into on vain kasvanut siitä lähtien, kun sain sarvet seinälle ja tänään löysin UFFilta poropussukan. Se on voinpehmeää nahkaa ja vaalea sävy on hyvää vaihtelua pimenevän syksyn synkkiin asuihin. Isoon pussukkaan on myös kiinnitetty pienempi pussukka esimerksiksi kolikoille. Todella hellyyttävää. Laukun suun saa kiristettyä kiinni pitkillä nahkanauhoilla.
Innostuneena laukkulöydöstä kävin katsomassa Ateneumissa Lapin taika -näyttelyn. Odotin siltä enemmän ja petyin hieman. Kylmät väreet kulkivat takaraivon hiuksissa vain kerran. Pidin valtavasti yksinkertaisesta, muutamalla pastelliliidun vedolla tehdystä Uiva poro -maalauksesta. Jokin kumma sarvipääkausi on selvästi meneillään.
Kotimatkalla luin sukupuuttoon kuolleesta Vietnamin sarvikuonosta. Viimeinen yksilö oli salametsästetty. Tuli paha mieli. Ei pelkästään sarvikuonon kuolemasta ja lajin häviämisestä, vaan myös eläimen yksinäisyydestä. Tiesiköhän se olevansa ainoa?
Kaihoisat ajatukset väistyivät hetkeksi, kun samaan metroon tulivat hienosti käyttäytyvät kaverukset - jätti ja mini, joista pienempi matkusti omalla penkillään istuen. Ei ihme, että esimerkiksi mainokset, joissa on koiria, vetoavat kuluttajiin. Minä ainakin olen joka kerta niin myyty. Hienosti harhautettu.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti