Kaukokaipuuta ja koti-ikävää

Akseli Gallen-Kallela: Cheetah, omakuva gebardin kanssa, 1910 © Yksityiskokoelma, kuva: Jari Kuusenaho / Tampereen taidemuseo

Äiti oli käymässä ja kävimme Helsingin kapungin Taidemuseossa katsomassa Akseli Gallen-Kallela - Eurooppalainen mestari -näyttelyn. Näyttelyssä oli esillä suomalaisille tuttuja pikkutarkkoja ja symboleja täynnä olevia Kalevala-maalauksia, esimerkiksi Sammon ryöstö ja Lemminkäisen äiti, mutta esillä oli myös Gallen-Kallelan tuntemattomampia teoksia. En ollut koskaan aiemmmin nähnyt hänen Afrikassa tekemiään töitä, ja ne vaikuttivat minuun suuresti. Hämmästyin, kuinka paljon ne poikkesivat taiteilijalle ominaisesta, kurinalaisesta tyylistä.

Afrikka-maalaukset tuovat mieleen kuuluisien eurooppalaisten impressionistien työt. Ne ovat kaukana kansallisromantiikasta. Näitä Gallen-Kallelan töitä ei aikanaan Suomessa juurikaan arvostettu - puhuttiin, että taiteilija oli jo menettänyt teränsä. Todellisuudessa hän oli edelläkävijä, joka alkoi tulkita havaintojaan modernia maalaustyyliä ennakoiden. Afrikka-maalauksissa on hehkuvat värit, vapaat ja viimeistelemättömät siveltimen jäljet, upea valon ja varjon vuorottelu sekä veden pinnan väreilyjen ja heijastusten kuvaus yksinkertaistetuin keinoin.

Näyttelyn seinille kirjoitetuissa teksteissä kerrottiin taiteilijan tunteneen jatkuvasti sekä kaukokaipuuta että koti-ikävää. Mielestäni sellaista levottomuutta, jota minäkin tunnen, ei voisi kauniimmin ilmaista. Ymmärsin Gallen-Kallelaa paremmin kuin koskaan ennen ja arvostan nyt sitäkin enemmän. Olin näyttelystä niin liikuttunut, ettei itku ollut kaukana. Niin usein käy upeiden teosten äärellä.

Näyttely on avoinna 15.1.2012 asti. Suosittelen.

Kenialainen kaulakoru Kulttuurien museon museokaupasta.